Koronapandemia iski rankalla kädellä monen yksinyrittäjän arkeen keväällä 2020. Niin myös minun. Matkailuala halvaantui aivan täysin ja sama lamaantuminen tuntui iskevän myös elokuva-alaan, joka on tänä vuonna kärvistellyt pahasti ja elokuvien ensi-illat siirtyneet jatkuvasti eteenpäin tulevaisuuteen.
Matkailuaiheisia artikkeleita ei siis enää tarvittu, eikä uusia elokuviakaan julkaistu. Leffapuolella tilanteesta johtuen uusia julkaisuja alettiin siirtää suoratoistoon ja suoraan digitaalisiksi vuokra- tai ostojulkaisuiksi, ja vaikka valkokankaat pysyivät pitkään kiinni, kirjoitettavaa kuitenkin pienen alkuhämmennyksen jälkeen alkoi taas löytyä.
Yksinyrittäjän tulot tippuivat kuitenkin hiljenemisen ja lisäksi myös palkkioleikkausten myötä loppukeväällä niin paljon, että pieni pelko pärjäämisestä alkoi hätyytellä hännän alla.
Rankat ajat vaativat joustavuutta ja uskallusta hypätä uuteen.
Niinpä kun pitkäaikainen tuttavani mediapuolelta, Antti Kivelä, kysyi alkusyksystä, kiinnostaisiko minua tulla auttelemaan heitä kuvaushommissa, vastaus löytyi helposti. Totta kai haluan oppia jotain uutta!
Antin yritys Traventum tarjoaa asiakkailleen muun muassa videotuotantoa ja tv-tasoista livevideon suoratoistoa, ja koronatilanteen myötä heidän kysyntänsä oli kasvanut. Monet aiemmin paikan päällä järjestetyt tapahtumat ja koulutukset olivat nyt siirtymässä webinaareiksi ja yksi lisäkuvaaja oli tarpeen.
Niinpä sain elokuun lopussa todellisen pikakurssin videostriimauksen ihmeelliseen maailmaan ja hetken päästä olinkin jo itsekseni kameran ja tietokoneen välissä hoitamassa kuvaa maailmalle.
Onneksi tekniset asiat ja kameratekniikka eivät ole täysin vieraita käsitteitä minullekaan. Mutta silti suoran lähetyksen hanskaaminen on aina jännittävää, sillä koskaan ei tiedä, mitä voi sattua. Pahin haaste on tietenkin se, että nettiyhteys syystä tai toisesta katkeaa, mutta muitakin pienempiä teknisiä vastuksia matkan varrelle aina ilmaantuu.
Kun nyt parisen kuukautta olen nököttänyt kameran takana, pienet haasteet hoituvat kuntoon jo lähes käden käänteessä. Hahmotan jo melkoisen hyvin, mikä piuha menee mihinkin ja mikä nappula vaikuttaa mihinkin. Kun päivä on pulkassa ja saa laittaa linjoille viimeisen planssin, jossa lukee “Kiitos osallistumisesta! Lähetys on päättynyt”, tulee onnistunut olo.
Kaikista koronan ja henkisten paineiden aiheuttamista haasteista huolimatta olen pystynyt astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle, oppimaan ja omaksumaan jotain uutta, ja vieläpä pärjäämään siinä – ja sellainen tunne tekee ihmiselle hyvää.
