Hetkellinen paluu digitoimistomaailmaan

Ennen ryhtymistäni päätoimiseksi yrittäjäksi työskentelin yli 10 vuotta erinäköisissä rooleissa digitaalisia/mobiilipalveluita tuottavissa (mainos)toimistoissa. Viimeisin tällainen päivätyöni oli toimia projektipäällikkönä digitoimisto White Sheepissa, joka nykyisin tunnetaan nimellä Isobar Finland toimiston liityttyä osaksi Dentsu Aegis Networkin omistamaa globaalia digitoimistoverkostoa.

Olen nyt kaksi vuotta työskennellyt päätoimisena yrittäjänä, pääasiallisesti kotoa töitä tekevänä freelance-toimittajana. Projektipäälliköintiä olen siis tehnyt enää oman yritykseni puitteissa ja manageerannut yritykseni ainoaa työntekijää -eli itseäni.

Se on suoraan sanottuna välillä hieman yksinäistä puuhaa. Juttukeikoille ei tule lähtöä joka päivä, ei edes joka viikko, eikä elokuvien pressinäytöksiinkään tarvitse ajella jokaisena päivänä. Niinpä aamuteet hörpätään siinä omassa työhuoneessa, oman koneen ääressä, usein tukka sekaisin ja unihiekat silmissä. Ja mielipiteitä vaihdellaan ihmisten kanssa pelkästään somessa. Sähköpostit kilahtelevat, mutta aito kontakti ihmisiin jää monena päivänä pelkästään oman perheen väliseksi ja muutaman sanasen voi aina vaihtaa kaupan kassan kanssa lounasta hakiessaan.

Reilu viikko sitten sain pyynnön tulla pariksi viikoksi auttamaan entisiä työkavereitani mainostoimistomaailmaan. Asiakasprojektit kun on hoidettava siitäkin huolimatta, että työntekijöiden lomat puskevat päälle. Pari työtuntia päivässä paisui nopeasti neljäksi, mutta yksinyrittäjälle tällainen on monella tapaa miellyttävää vaihtelua! Sitä pääsee näkemään muitakin ihmisiä oman perheensä lisäksi, saa vaivata päätään uudenlaisilla asioilla, hikoilla haastavien projektien ja mahdollisesti myös haastavien asiakkaiden kimpussa.

Kahden vuoden tauon jälkeen paluu ison firman kuvioihin hieman jännitti, mutta eivätpä asiat kovin isosti ole näköjään ennättäneet muuttua. Äkkiä nämä hommat taas hanskaa uudelleen. Kai tämä proikkarointi on vähän kuin polkupyörällä ajamista: kerran kun oppii… 🙂

Juttukeikalla taimitarhalla

Kun vuosikaudet kirjoittaa juttuja pääasiallisesti elokuvista, on virkistävää päästä välillä tuulettamaan aivojaan kirjaimellisesti aivan erilaisen aiheen parissa. Tokihan olen viime vuosina kirjoitellut juttuja myös esimerkiksi matkailusta ja ilmailusta, mutta kun sain pyynnön suunnata kuvaavan toimittajan juttukeikalle Sipoossa sijaitsevalle taimitarhalle, ajattelin että onpas kivaa, tämähän on kuin pientä paluuta biologian pariin!

Olen valmistunut aikoinaan maisteriksi Jyväskylän yliopistolta pääaineenani ekologia ja ympäristönhoito. Päätettyäni suunnata tutkijauralta kokonaan muihin hommiin, en ole suoranaisesti työskennellyt biologian parissa pieniä Suomen luonnonsuojeluliiton nettihommissa ja Ympäristöministeriön viestinnässä viettämiäni pätkiä lukuunottamatta.

Heitin mustat nokialaiseni auton takakonttiin ja suuntasin kohti Sipoota. Aprillipäivänä taimitarhalla oli vielä lunta ja kahlatessani kumppareissani taimitarhan omistajan, metsänhoitaja Gunilla Holmbergin opastuksella, tunsin nostalgisen henkäyksen selkäpiissäni. Ihminen jotenkin turtuu naputellessaan tietokoneen äärellä päivät pitkät ja helposti irtautuu luonnosta. Pistäytyminen seuraamassa uuden kasvun alkua, kurkistamassa siihen käsillä hoidettavaan maailmaan, jossa pääosassa on multa ja päävärinä vihreän eri sävyt, oli rentouttava kokemus -huolimatta siitä, että kyseessä oli työkeikka ja vielä ensimmäinen tekemäni juttu Metsään-lehdelle.

Juttuni ”Taimen matka tarhalta metsään” on nyt kuvineen luettavissa Metsään-lehdestä >

Ilmailu 3/2015: Hobittien maisemissa

Vuoristoinen, luonnoltaan kuvankaunis Uusi-Seelanti sijaitsee valtamerten keskellä, voimakkaiden merituulten armoilla. Sen ainutlaatuinen ilmasto tarjoaa otolliset olosuhteet purjelennolle.

Viime vuosina Uusi-Seelanti on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi varsinkin Taru sormusten herrasta -elokuvien kautta. Elokuvissa maisemat näyttäytyvät upeina, mutta pieni saarivaltio on oikeastikin juuri sellainen: jylhä ja tuliperäisyydessään karun kaunis maa, jossa ihastuttavalla tavalla sekoittuvat värit lumihuippuisten vuorten valkeasta kirkkaan sinisiin järviin sekä tiheästi saniaisia kasvaviin rannikkometsiin.

Suomesta katsottuna maapallon toisella puolella sijaitsevaan Uuteen-Seelantiin matkatessa kannattaa varata aikaa, sillä jo pelkästään lentoihin sinne ja takaisin kuluu reilusti yli vuorokausi suuntaansa. Suomesta Uuteen-Seelantiin pääsee kahden välilaskun taktiikalla: esimerkiksi ensin Finnairilla Singaporeen, sieltä Qantasilla Sydneyyn ja edelleen Uuteen-Seelantiin. Tuonne saakka matkaa suunnitellessaan kannattaakin harkita kokonaisen maailmanympärimatkan tekoa. Read More

Kaksi juttua maailmalla lapsen kanssa matkaamisesta

Kun vapaana toimittajana suuntaa niinkin pitkälle matkalle kuin maailman ympäri, on ilahduttavaa saada kertoa kokemuksistaan myös muille. Kirjoitin aiheen tiimoilta aukeaman kokoisen, ensimmäisen artikkelini Iltalehteen, aiheena matkustaminen lapsen kanssa maailman ympäri aikuisen näkökulmasta. Juttu on luettavissa myös Iltalehden verkkosivulla. Juttu julkaistiin Iltalehdessä la 14.3.2015.

Paikallisessa Lauttasaari-lehdessä julkaistiin 20.3.2015 artikkelini maailmalta 8-vuotiaan tyttäremme näkökulmasta kirjoitettuna. Jutun voi lukea verkossa Lauttasaari-lehden verkkoversiosta >

Ilmailu-lehdessä jälleen kansikuvana asti

Tein viime kesänä Ilmailu-lehteen haastattelun lentoemännästä liikennelentäjäksi valmistuneesta Riika Kaipaisesta. Tuolloin ottamani kuva Riikasta päätyi lehden kansikuvaksi asti.

Uusimman Ilmailu-lehden (3/2015) ilmestyessä yllätyin, sillä kansikuvassa oli jälleen ottamani kuva! Lehden sisäsivuilla julkaistiin usean aukeaman mittainen reportaasini purjelennosta Uuden-Seelannin Omaramassa ja kansikuvana komeili Omaramassa opetuskäytössä olevasta Duo Discus -koneesta ottamani kuva.

Elokuvamatkailua Episodissa

Elokuvahörhö ei malta matkailla maailmalla ilman pientä hörhöilyä elokuvien maailmassakin. Maailmanympärimatkan inspiroima elokuvajuttuni Uudesta-Seelannista julkaistiin elokuvalehti Episodissa (#3/2015). Kolmen sivun mittainen juttu kuvineen näyttää ihan tyylikkäältä!

Tämän lisäksi runoilin myös pari elokuvamatkailuun liittyvää blogipostausta Episodin verkkosivuille: Leffahörhö maailmalla, osa 1: Hong Kongista King’s Canyonille ja Leffahörhö maailmalla, osa 2: Havaijilta Hollywoodiin.

Henkilökuvia maailmanympärimatkan varrelta

Matka maailman ympäri on nyt tehty ja kotiinpaluun jetlagistakin selvitty. Oli huikean hieno reissu, vaikka aikaahan on lopulta aina liian vähän. Paljon jäi näkemistä ja kokemista tälläkin kerralla ”ensi kertaan”. Kirjoitin reissun aikana matkablogia Iisalmen Sanomiin ja tämä blogisarja on luettavissa Iisalmen Sanomien verkkosivulla.

Kirjoittelin matkan varrella myös pari henkilöhaastattelua samaiseen lehteen. Australian Melbournessa tapasin ystäväni Carmel Pagen, joka 1990-luvun alussa oli Iisalmen lukiossa vaihto-oppilaana. Kirjoitimme ystäväni kanssa hänestä tuolloin artikkelin Iisalmen Sanomien Nuorten sivuille, ja Carmelilla sattui olemaan tuo lehtileike vielä tallessa. Palasimme yli 20 vuoden takaisiin hetkiin nostalgisessa muistelusessiossa ja Carmelin muistoista syntyi Iisalmea koskettava aukeama.

 

 

Viime syksynä viinikaupassa käydessäni silmiini osui Suomen lipun värit eräässä uusiseelantilaisessa viinipullossa. Päädyin käymään viinitilan nettisivuilla, mistä paljastui, että tilan toinen omistaja onkin kotoisin Suomesta. Päätimme Uuden-Seelannin turneellamme vierailla tuolla Vicarage Lanen tilalla ja siellä paljastui lisää hupaisia yksityiskohtia: omistaja Satu Lappalainen sattui olemaan syntyisin Savosta ja hauskasta yhteensattumasta syntyi aukeama Iisalmen Sanomiinkin:

Matkablogi avattu Iisalmen Sanomissa

Olen niin sanotusti palannut juurilleni. Aloitin urani toimittajana kotikaupunkini paikallislehdessä Iisalmen Sanomissa kirjoitellen ja valokuvaten ystävieni kanssa juttuja Nuorten sivuille – pääasiallisesti bändihaastatteluita Eppu Normaalista Neljään Ruusuun. Arvelin jopa hetken, että minusta tulisi isona musiikkitoimittaja.

20 vuotta hujahti jonnekin. Sinne minne aika nyt aina katoaakaan.

Nyt olen palannut alkuperäisen toimittajakouluni riveihin freelancerin ominaisuudessa. Perheen kanssa tehtävä ja pian alkava maailmanympärimatka avautuu jatkossa Iisalmen Sanomien matkablogissa! Tervetuloa vierailulle!

Matkalla maailmalle!

Kun rakastaa matkailua, on erityisen ihanaa päästä välillä vähän pidemmälle reissulle. Tänä talvena suuntaamme koko perheen voimin kiertämään maailman ympäri – tiedossa on seitsemän viikkoa istumista lentokoneessa, vuokra-autossa, bussissa, junassa, kaikenlaisen pikaisen roskaruoan syömistä ja kaatumista iltaisin hotellin sänkyyn rättiväsyneenä päivän tutkimusmatkailusta. Mutta kyllä sitä odotetaan! On aivan mahtavaa päästä tutustumaan uusiin paikkoihin, nähdä muutamia tuttujakin kohteita ja ennen kaikkea, päästä hetkeksi pois arjen pyörityksestä.

Yksinyrittäjän päivät saattavat muodostua välillä yksinäiseksi, kun työt tehdään kotona. Jos tiedossa ei ole palaveria, pressinäytöstä tai muuta pakottavaa tarvetta poistua kotoa, ei välttämättä tule lähdettyä mihinkään. Neljä seinää alkavat jossain vaiheessa tuntua hieman ahdistavilta, varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana, kun niin pienen hetken päivästä edes näkee ikkunasta ulos.

Pian kuitenkin lähdemme -minä, mieheni Mika ja tokaluokkalainen tyttäremme Tuisku. Voitte kuvitella, että hieman jännittää lähteä näin pitkälle matkalle lapsen kanssa. Teimme 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran maailmanympärimatkan, Mika ja minä kahdestaan. Tuolloin kiersimme maapallon toiseen suuntaan ja aikaa reissuun oli varattuna kolme kuukautta. Nyt otamme kiinni viimeksi päivämäärärajan ylittäessämme menettämämme vuorokauden ja aloitamme kierroksemme idästä. Nyt myös matkasuunnitelmamme on lapsen takia maltillisempi  ja vietämme aavistuksen verran pidempiä aikoja yhdessä paikassa.

Matkasuunnitelmamme 2014:

Hong Kong (3 pv)

Australia:
-Melbourne (4 pv)
-Scenic Ocean Drive autolla Melbournesta Sydneyyn (3 pv). Yöpymiset: Lakes Entrance, Eden ja Ulladulla

Uusi-Seelanti (autoillen):
-Christchurch ja Akaroa (4 pv)
-Omarama (6 pv) – lentäjämieheni Mika osallistuu purjelentoleirille, Tuiskun kanssa kiertelemme sillä aikaa lähiseutuja Queenstowniin ja Glenorchyyn sekä Wanakaan päin
-Arthur’s Pass – Marlborough -välinen alue (3 pv)
-Marlborough’n viinialue (2 pv), vierailu mm. Vicarage Lanen viinitilalle
-Siirtyminen Pohjoissaarelle, Wellington
-Tongariro National Park (2 pv)
-Waitomon alue (2 pv)

Havaiji:
-Oahu (4 pv)
-Kauai (3 pv)
-Big Island (4 pv)

Ja viimeiset 4 pv Los Angelesissa ennen kotiin paluuta.

Freelance-toimittajana olen koko matkan ajan käytettävissä. Lisätietoja aikatauluista ja kohteista voi kysellä sähköpostilla (paivi (at) asterion.fi) tai puhelimitse +358 40 577 3566.

Mikäli kaipailet artikkelia tai muuta materiaalia jostakin matkamme varrelta tai haluat lisätietoja, ota ihmeessä yhteyttä!

Kansikuvajuttu Ilmailu-lehdessä

Uusimmassa Ilmailu-lehdessä (8/2014) julkaistiin tekemäni haastattelu lentoemännästä liikennelentäjäksi kouluttautuneesta Riika Kaipaisesta. Uusi ura -juttu pääsi ottamani valokuvan kera lehden kanteen saakka!

Haastattelin Kaipaista Malmin uhanalaisella lentokentällä kesällä 2014 ja otimme juttua varten kuvia paahtavassa auringonpaisteessa lentokentällä opetuskäytössä olevien Cessnojen keskellä ja vierailimme lennonjohtotornissakin räpsäisemässä muutaman kuvan. Naisia liikennelentäjinä ei vielä ole suuria määriä, joten oli todella mielenkiintoista jutustella ihmisen kanssa, joka on uskaltanut lähteä tekemään unelmastaan totta.