ilmailu_ranska

Ilmailu 2/2014: Purjekoneella Alppien aalloissa

Suomessa vuoristolento on maamme pinnanmuotojen vuoksi käytännössä silkka mahdottomuus ja päästäkseen kokeilemaan tuota suomalaisille hieman eksoottisempaa lajia pitää harrastajan suunnata Räyskälää kauemmaksi. Keski- ja Etelä-Euroopassa vuoristoja on riittämiin ja useissa maissa purjelentotoiminta erittäin vireää. Mahdollisuuksia harrastaa vuoristolentoa on siis tarjolla yllättävänkin helposti ja omatoimisesti.

Missä vuoristolentoa voi harrastaa?

Yksi suomalaisten suosima vuoristolentopaikka sijaitsee Espanjan Pyreneillä Jacassa, missä Suomen Urheiluilmailuopisto (SUIO) on järjestänyt leirejä jo kymmenkunta vuotta syksyisin ja keväisin. Jaca on ympäristöolosuhteiltaan ja konetiheydeltään varsin helppo paikka lentää ja lisäksi siellä on mukana suomalaiset opettajat ja kalusto. Jacassa ei järjestetty leiriä syksyllä 2013, joten vuoristolennosta kiinnostuneiden purjelentäjien oli etsittävä uusia alueita harrastuksensa ylläpitämiseen.

Jacan vaihtoehdoksi käy Etelä-Ranskassa, Alppien kupeessa sijaitseva Saint-Auban, joka on Ranskan kansallinen purjelentokeskus (Centre National de Vol à Voile). Purjelentotoiminta on siellä erittäin vilkasta: vuonna 2009 siellä rekisteröitiin lennetyksi kaikkiaan 22 300 purjelentotuntia ja kurssiosallistumisia oli yli 1 523 viikkoa. Myös Ranskan purjelentomaajoukkue käyttää kenttää ykkösharjoittelupaikkanaan.

Saint-Auban on vilkas purjelentokeskus

Saint-Auban sijaitsee 200 km Marseillesta koilliseen ja noin 75 km Nizzasta luoteeseen, joten sinne on helppo päästä tavallisella reittilennolla ja vuokra-autolla. Etelä-Ranskassa maisemat ovat komeat ja vuoriston lisäksi matkalla voi ihailla sympaattisia pikkukyliä ja vehreää ympäristöä. Lisäksi tarjolla on ranskalaisittain herkullista ruokaa ja erinomaisia viinejä.

Purjelentokeskus järjestää alueella kansainvälisiä lentoleirejä ja -kursseja lähes ympäri vuoden, poislukien keskitalven kuukaudet (joulu-tammikuu), jolloin sääolosuhteet eivät ole suotuisia. Tuolloin koneille tehdäänkin vuosihuoltoja.

Saint-Aubanin ilmailukeskuksessa työskentelee joukko ammattiopettajia ja pyrkimys on, että sama opettaja voisi toimia oppilaan apuna koko kurssin ajan. Opiskelu Saint-Aubanissa alkaa ilmoittautumisella vähintään viikon mittaiselle kurssille. Kurssilla opetetaan mm. vuoristolennon teoriaa, sään lukemista vuoristo-olosuhteissa sekä väistösääntöjä (jotka ovat vuorten läheisyyden ja väistämismahdollisuuksien vähyyden vuoksi erilaiset kuin tasamaalla lennettäessä). Kurssikielenä on ranskan lisäksi myös englanti.

Saint-Aubanin purjelentokeskus on suomalaisen mittapuun mukaan vilkas ja vilkkaimpana kautena (huhti-syyskuu) saattaa liikennettä olla ruuhkaksi asti, sillä lähistöllä on useita muita lentokenttiä (50 km säteellä sijaitsevat mm. Puimoisson, Vinon, Sisteron, Barcelonnette, Gap Tallard, Serres ja Aspres). Keskieurooppalaisen lomakauden aikaan Alpeilla voi olla ilmassa satoja koneita eri maista ja suosituimmilla reiteillä oikeasti ahdasta. Samassa nostossa saattaa olla useita koneita aivan lähekkäin, mikä kannattaa ottaa huomioon suomalaisittain väljään ilmatilaan tottuneiden.

Jopa hiljaisempana aikana alkukeväällä ja loppusyksystä voi Saint-Aubanin läheisyydessä ilmassa olla lähes 30 purjekonetta yhtä aikaa -neljän hinauskoneen ja parin Miragen kanssa (Ranskan ilmavoimien sotilaskenttä suhteellisen lähellä).

Alppien kupeessa maisemat omaa luokkaansa

Suomesta Saint-Aubaniin matkasi lokakuussa 2013 aikaisemminkin vuoristossa lentänyt purjelentäjäkolmikko: Petri Mikkilä, joka on käynyt useita kertoja Jacassa ja kerran aikaisemmin Ranskan Puimoissonissa, Mika Laajalahti (aikaisemmin kaksi kertaa Jacassa) sekä Ville Ranki, joka on käynyt kerran Jacassa ja kaksi kertaa aikaisemmin Saint-Aubanissa.

Miehet matkasivat paikan päälle reittikoneella Marseilleen. Lentokentältä vuokrattiin auto viikoksi helpottamaan siirtymistä kurssipaikalle ja liikkumista mahdollisina tymä-päivinä.
Marseillesta ajomatka Saint-Aubaniin on kolmisen tuntia nopeinta tietä pitkin. Moottoriteitä pitkin ajaessa tiemaksut on ottettava huomioon, sillä niistä saattaa kertyä yllättävä menoerä. Niitä voi kiertää, mutta silloin matkanteko kestää huomattavasti pidempään, sillä pikkutiet kulkevat jokaisen kylän keskeltä -ja näitä pikkukyliähän Ranskassa riittää.

Saint-Aubanissa majoittuminen tapahtui kurssikeskuksen tarjoamassa majoituksessa, joka on tasoltaan hyvä ja edullinen. Yhden ja kahden hengen huoneissa on oma suihku ja keskuksessa yhteinen keittiö sekä pyykinpesumahdollisuudet. Iltaisin pientä purtavaa tarjoava baaritiski on auki ja siellä kurssilaiset kokoontuvat iltaisin yhteen vaihtamaan kuulumisia. Jos haluaa syödä kunnolla, kannattaa suunnata jollekin lähistön pikkukylistä. Usein kurssin yhteydessä järjestetään myös yhteinen illanvietto, jossa tarjolla on maittavaa ruokaa.

Kurssiaamut alkavat yhteisellä briefingillä, johon jokaisen pilotin on pakko osallistua, mikäli aikoo lentää kyseisenä päivänä. Briefingissä käydään läpi päivän sääennusteet, ilmatilarajoitukset, koneen ja opettajien jaot, käytettävät kiitotiet ja muut mahdolliset rajoitukset ja huomioitavat seikat. Lisäksi briefingin lopuksi pidetään lyhyt turvallisuusaiheinen kertaus.
Yhdellä opettajalla on maksimissaan kolme oppilasta kurssia kohti. Yleisen briefin jälkeen käydään läpi sekä kyseisen että edellisen päivän asiat syvemmin jokaisen oppilaan kohdalta oman opettajan johdolla. Oppilaille tehdään omat lentosuunnitelmat ja ne ”lennetään läpi” kolmiulotteisella kartalla. Näin opettaja voi käydä läpi päivän erityisolosuhteita alueilla, minne on esimerkiksi odotettavissa aaltoa, rinnetuulta tai kovia laskevia ilmavirtauksia.

Keskuksen kalusto on huippuluokkaa. Suomalaisten kurssilla kaksipaikkaislennot tehtiin ensin Duo Discuksella, sitten Arcus-merkkisellä huippukoneella. Yksipaikkaislennot lennettiin Ventus 2CX:llä (18-metrinen tehokone) ja 15-metrisellä Discus 2B:llä sekä 18-metrisellä Discus 2C:llä. Kaikkien oppilaiden on lennettävä opettajan kanssa yhdessä ensimmäiset lennot. Vasta opettajan ollessa sitä mieltä, että oppilaan voi päästää ilmaan yksin, pääsee lentämään yksipaikkaisella.

Suomalaislentäjillä antoisa kurssi

Vuorten läheisyydessä lentäminen on upea kokemus. Siellä pilotti pääsee kokemaan koneen ohjaimissa jotain aivan uutta ja haastamaan oman osaamisensa. Vuoristolento on erilaista verrattuna tasamaalla lentämiseen jo senkin takia, että siinä maa on välillä todella lähellä -vaikka oltaisiin kahden kilometrin korkeudessa. Näin maisemista pääsee nauttimaan aivan uudenlaisella intensiteetillä.

Suomalaiskolmikko saapui Saint-Aubaniin lauantaiyönä ja sunnuntai käytettiin ympäristön tutkimiseen auton kyydissä. Kurssi alkoi maanantaina ja kahden päivän opettajan kanssa tehtyjen lentojen jälkeen pääsivät myös ensi kertaa Aubanissa lentävät yksinlennolle.

Vuoristossa sääolosuhteet vaihtuvat erittäin nopeasti ja varoittamatta. Esimerkiksi Mika lähti opettajan kanssa suunnitellusti tunnin lennolle ennen ennustetun saderintaman tuloa, mutta jo 20 minuutin kuluttua opettaja käski kääntyä takaisin kentälle. Juuri kun kone tuli laskuun, alkoi sade.

Maisemat Alpeilla ovat kuitenkin upeat. Edes satoja tunteja purjekoneella lentänyt Petri ei osaa valita yksittäistä huippukohtaa: ”Se oli koko ajan kivaa, niin kuin purjeilmailu yleensä on. Onhan noita Provencen Alppeja ainakin yhtä mukava katsella kuin suomalaista järvimaisemaakin”.

Kaikkiaan kurssiviikko oli erittäin antoisa ja lentämään kolmikko pääsi kaikkina kuutena kurssipäivänä. Huippuhetki oli päästä lentämään yhdessä omien kavereiden kanssa syvemmälle vuoristoon, pitkälle maakuntakierrokselle: Mika opettajan kanssa Arcuksella edeltä, Ville ja Petri yksipaikkaisilla perästä. ”Kohtuu vähäisellä matkalentokokemuksella se oli todella opettavaista”, summaa Ville.

Vuoristolentämisen riskit ja turvallisuus

Vuoristolentäminen ei ole aivan riskitön harrastus. Viimeisen yhdeksän vuoden tilastojen aikana kuolemaan johtaneita purjelento-onnettomuuksia on eteläisten Alppien alueella tapahtunut 133 kappaletta, vakavia loukkaantumista 60 ja lieviä luokkaantunmisia 72. Suurin osa vakavista onnettomuuksista on ollut yhteentörmäyksiä vuorenrinteeseen.

Vuoristossa mm. sääolosuhteet ovat hyvin erilaiset verrattuna tasamaalla lentämiseen. Lajin haastavuuden vuoksi turvallisuuteen kiinnitetäänkin Saint-Aubanissa erityistä huomiota ja oppilaiden pitää mm. lukea etukäteen kattava turvallisuusmoniste. Kurssilla opettaja käy päivittäin turvallisuusasioita läpi ja kertoo onnettomuuksiin johtaneista tapauksista. Raakaa mutta totta, muiden virheistä pitää oppia.

Maastolaskupaikkoja (peltoja, tasaisia joen penkkoja) ei vuoristossa ymmärrettävästi ole paljon, mutta ne on merkitty karttaan. Matkaa lentävillä pitääkin olla lennolla mukanaan kirja, jossa on kerrottu jokaisen maastolaskupaikan ohjeet ja kuvat.

Lentonavigaattoreiden käyttö on Saint-Aubanissa kiellettyä, ellei se ole?koneessa kiinteästi asennettuna. Odiet ja iPaqit voi siis jättää Suomeen. Myös kameroiden käyttöä lentotilanteessa pääsääntöisesti vältetään ja siihen pitää hakea erikseen lupa. Pahimpana kameroihin liittyvänä ongelmana pidetään joidenkin lentäjien näyttämisen halua: kun mukana on kamera, halutaan kuvamateriaalista näyttävää ja otetaan riskejä. Vastuullista lentäjää kamera sinänsä ei saa tekemään tyhmyyksiä.

Jotta Saint-Aubanissa pääsee lentämään yksipaikkaisella koneella, on lähiympäristön tuntemus tärkeää. Kurssilla pitää esimerkiksi opetella lähistön vuorten nimet. Yksinlennolla opettaja on vastuussa pilotista ja niinpä hän kyseleekin säännöllisin väliajoin opettamaltaan pilotilta, missä tämä on kulloinkin menossa. Pilotin on ilmoitettava paikkansa vuorten nimien mukaan.

Artikkeli on julkaistu Ilmailu-lehdessä 2/2014

Paivi Laajalahti

Päivi Laajalahti on freelance-toimittaja ja yksityisyrittäjä, josta piti isona tulla susitutkija. Sen sijaan hänestä kuoriutui kirjoitettujen sanojen kanssa työskentelyä rakastava leffa- ja digihörhö, joka on myynyt sielunsa matkailulle. Päivi työskentelee oman toiminimensä Asterionin kautta ja pilkkua viilaten kirjoittaa sujuvasti niin elokuvista, matkailusta kuin ilmailustakin -ja monista aiheista siltä väliltä. Kamerakin pysyy kädessä.